Ruletin eri variaatiot
Ruletista on olemassa pääsääntöisesti kolme eri suosittua variaatiota: ranskalainen, eurooppalainen ja amerikkalainen ruletti. Tässä osiossa kerromme, miten nämä eri variaatiot eroavat toisistaan.
Eurooppalaisen ruletin juuret juontavat kauas 1600-luvun Ranskaan. Peli kävi läpi monia rakenteellisia muutoksia ennen kuin se nousi suureen kansansuosioon kaikkialla Euroopassa. Täältä peli levisi 1800-luvun alkupuolella edelleen Pohjois-Amerikan mantereelle, jossa pelistä kehitettiin vielä oma, amerikkalainen versio.
Amerikkalainen ruletti on eurooppalaisesta ruletista kehitetty variaatio, joka on nimensä mukaisesti käytössä ensisijaisesti vain Pohjois-Amerikassa. Nettikasinoiden myötä variaatio on kuitenkin noussut jonkinasteiseen suosioon myös meillä Euroopassa. Lukuun ottamatta numeroiden hieman erilaista asettelua rulettipyörillä, ei eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa ruletissa ensi silmäyksellä näytä olevan kovin suuria eroja – molempien variaatioiden pelin kulku on sama, niissä on samat säännöt, samat sijoitukset ja voitonmaksut.
Tärkein eroavaisuus eurooppalaisen ja amerikkalaisen ruletin välillä piilee rulettipyörän numeroiden määrässä. Eurooppalaisessa ja ranskalaisessa ruletissa on käytössä numerot 0 – 36, kun taas amerikkalaisessa ruletissa on käytössä lisäksi yksi ylimääräinen tuplanolla. Tämän ensisilmäyksellä pieneltä tuntuva eroavaisuus on tosiasiassa erittäin varteenotettava seikka.
Nimittäin, eurooppalaisessa yhden nollan ruletissa talon etu on 2,7 prosenttia, mikä tarkoittaa sitä, että kasinolla on 2,7 prosenttia suurempi todennäköisyys voittaa kuin pelaajalla. Kuten mainittua, amerikkalaisessa ruletissa on yksi ylimääräinen numero (00), mikä nostaa talon edun 5,26 prosenttiin. Suomeksi sanottuna, eurooppalaisessa ruletissa mahdollisuudet voittoon ovat huomattavasti amerikkalaista rulettia paremmat.
Kolmanneksi yleisin ruletin variaatio, joskin melko harvinainen sellainen, on ranskalainen ruletti. Pääasiassa Keski- ja Etelä-Euroopassa pelattava ranskalainen ruletti eroaa eurooppalaisesta ja amerikkalaisesta ruletista sekä sääntöjensä että pelietikettinsä puolesta. Ranskalaisessa ruletissa on kaiketi kolme pelinhoitajaa, jotka ottavat vastaan sijoituksia ja siirtelevät pelimerkkejä pelaajien puolesta. Pelaaja viittoo sijoituksensa pelinhoitajille käsimerkein, eikä pelaaja itse koske pelimerkkeihin lainkaan. Ranskalaisessa yhden nollan ruletissa totuttelemista vaatii myös se, että kaikki pelimerkit ovat samanvärisiä.
Suurin sääntöpoikkeus ranskalaisen ja ruletin muiden variaatioiden välillä on sen en prison -sääntö. En prison määrää, että jos pelaaja on asettanut 1:1 sijoituksen esimerkiksi parittomille numeroille, mutta pallo pysähtyy nollalle, jää pelaaja sijoituksensa “vangiksi” seuraavaan kierroksen ajaksi. Jos seuraavan kierroksen tuloksena voittaa pariton numero (alkuperäinen panostuskohde), voittaa pelaaja sijoituksensa takaisin. Vastaavasti, jos kierroksen voittava numero on parillinen, häviää pelaaja sijoituksen.
Toinen nollaa koskeva sääntö ranskalaisessa ruletissa on la partage -sääntö, joka määrää, että pallon pysähtyessä nollalle 1:1 sijoituksen tehnyt pelaaja saa puolet sijoituksestaan takaisin ja häviää vain toisen puolen. Kyseinen sääntö on yleisesti käytössä nettiruletissa.
Ranskalaisessa ruletissa kohtaa usein myös niin sanottuja finaalisijoituksia, jotka suomeksi sanottuna tarkoittavat tiettyä numerosääntöä panostuksessa. Pelaaja voi esimerkiksi päättää sijoittaa kaikille numeroille, joissa esiintyy numero 2 (2, 12, 22, 32).
Lyhyesti tiivistettynä – ruletin pääsäännöt ovat variaatiosta riippumatta jokseenkin samat, mutta itse rulettipöytien rakenteessa piilee niiden suurin eroavaisuus. Yhteenvetona voidaan todeta, että pitkällä aikavälillä paras voiton mahdollisuus löytyy eurooppalaisesta ruletista, tehden siitä pelaajalle suotuisimman ruletin variaation.
Pelikoulu – Ruletti
Medium
